Puistotiellä

Varaemo sitoi minut siihen naruun taas tänään. Se kutsuu sitä hihnaksi. Minä yritin vähän mammaa vetää perässä, mut ei se tullu, vaikka kiskoin. Se pysähty paikalleen möllöttämään. Ajattelin kokeilla samaa: kun se menee eteenpäin, minä istua kökötän paikallani. Varaemo huuteli "Herttahertahertaherttaaaaa!" ja mä ajattelin kokeilla kans huudella sille takasin. Kyllä me lopulta päästiin vähän eteenpäin.

Näin matkalla pari hassua kapistusta. Toisen päällä oli yksi ja toisen päällä kaksi ihmistä. Ne ajoivat ohitseni. Vähän niitä katselin, mutta annoin niiden jatkaa matkaansa.

Se varaemo heiluu sen kullanvärisen kapistuksen kanssa paljon ja mussuttaa, että koiranpentuja on vaikea kuvata, kun ne eivät pysy paikallaan. En ymmärrä, eikö ne muut koiranpennut sitten pysy. Minä olin juuri paikallani ainakin puoli sekuntia. Sitten en enää jaksanut, vaan ajattelin käydä roikkumaan  tuon mamman paidassa roikkuviin naruihin.

Ulkona oli mukavaa, mutta kyllä se voimille otti. En jaksanut reissun jälkeen raahata kuin yhden kengän olohuoneeseen.